Tuomon runoja

Löydät runojani tältä sivulta.

Radiohistoriaa yleisradiotoiminnan alkuvaiheista nykypäivään

1884 keksittiin jo langallinen kuvansiirto.
1895 saatiin aikaan langaton radioyhteys.
1910 rakennettiin ensimmäinen kipinälähetin.
1912 keksittiin ns. takaisinkytketty vastaanotin.
1917 kokeita Tampereen Teknillisessä Opistossa rakennetulla radioasemalla.
1918 saatiin aikaan supervastaanotin.
1920 alkoi Suomessa radiokokeilut, ja muualla jo siirrettiin kuvia langattomasti.
1921 14.4. Nuoren Voiman Liiton radioharrastuspiirissä muodostetaan NVL Radioyhdistys (Nykyinen Suomen Radioamatööriliitto).
24.8. valtioneuvosto myöntää yhdistyksen jäsenille oikeuden kokeiluihin radiolaitteilla. (Yleisradiokokeiluja Englannissa, Saksassa ja Ranskassa. Säännölliset lähetykset alkaneet Yhdysvalloissa 1920.)
1922 Ensimmäiset radioamatöörimme kokeilevat yhteyksiä. Lähettimet yleensä kipinälähettimiä ja yhteysmuotona sähkötys. Turussa Leo Lindell kokeilee myös puheen lähettämistä putkilähettimellään. (Englannissa aloittaa BBC säännölliset yleisradiolähetykset marraskuussa. Syksyllä kokeiluja myös Ruotsissa.)
1923 11.11. säännölliset yleisölle tarkoitetut lähetykset alkavat Tampereella Hauvosen lähettimellä.
12.12. samoin Helsingissä Radiopataljoonan asemalta Katajanokalta.
1924 23.3.-23.9. NVL Helsingin Radiokerhon asema toiminnassa Arenan talossa nyk. Hämeentie 2.
1925 7.3. Suomen Radioyhdistyksen säännölliset lähetykset alkavat Radiopataljoonan aseman kautta Unioninkatu 20:ssä sijainneesta studiosta.
1926 29.5. perustettiin Suomen Yleisradio nimellä Oy. Suomen Yleisradio - Ab. Finlands Rundradio.
9.9. Yleisradion lähetykset alkavat Suomen Radioyhdistykseltä lunastetusta studiosta Suojeluskuntain Yliesikunnan aseman kautta. Kuukauden kuluttua vaihdetaan Radiopataljoonan asemaan. Lähetyksiä myös Viipurissa, Turussa, Pietarsaaressa ja Lahdessa. Radioyhdistyksen asemat alkavat lähettää Yleisradion ohjelmia.
1927 27.1. radiolaki voimaan. Lupa-asiat Posti- ja lennätinhallituksen hoidettaviksi. Syntyi maailman ensimmäinen integroidulla piirillä varustettu vastaanotin. Radio-orkesteri perustettiin.
1928 Lahden suurasema valmistui.
1929 perustettiin Radioteknillinen Seura r.y. Tällöin oli jo käytössä epäsuorasti hehkutettuja radioputkia.
1930 -luvulla kehittyi varsinainen televisio sekä väriensiirtomenetelmät.
1935 Ensimmäiset äänityslaitteet käyttöön.
1936 alkoivat säännölliset TV-lähetykset mm. Englannissa.
1948 keksittiin transistori.
1950 -luvulla pieneni radiovastaanottimien koko merkittävästi transistoroinnin ansiosta. Ensimmäinen kaapeli-tv-kokeilu Suomessa.
1953 Ensimmäiset ula-asemat valmistuivat.
1955 alkoivat TV-lähetykset Suomessa.
1956 Koko maan peittävä ula-asemaverkko.
1957 Yleisradio aloitti tv-koelähetykset ja 1958 säännölliset lähetykset nimellä Suomen Televisio.
1960 jatkui IC-piirien kehitys.
1964 Yleisradio osti Oy Tesvisio Ab:n osakekannan, ja myös Tamvisio siirtyi Yleisradion omistukseen.
1965 otettiin äänentallennuksessa käyttöön C-kasetti.
1967 -luvulla alkoivat stereolähetykset Suomessa.
1968 Tekn. väri-tv-koelähetykset aloitettiin ja 1969 ohjelmalliset väri-tv-koelähetykset.
1974 Tampereelle valmistui radio- ja tv-keskus.
1979 Helsinkiin valmistui uusi Radiotalo.
1981 Säännölliset teksti-tv-lähetykset.
1982 Miljoonas väri-tv-lupa lunastettiin.
1985 olemme olleet jo monta vuotta ns. mikroprosessorikaudessa.
Lähteet: Pääosin YLE:n tilastotietoja.

Tapahtui radiokoulutusaikana Turussa 1954

Radiokoulutus Turun Linnankasarmilla RT1:ssä alkoi syksyllä 1954, ja sinne me kolme Kyminlinnan poikaa olimme tulleet saamaan koulutusta monien muiden rannikkotykistön poikien kanssa.

Sähkötystä meille tuli opettamaan eräs alikersantti Heikkilän kasarmilta. Muistan hänet hyvin pätevänä ja mukavana miehenä. Emme saaneet moitteita vaikka usein teimme asiat aivan väärin. No siinä tapauksessa harjoittelimme niin kauan, että oli pakostakin opittava. Hän oli hyvä sähköttäjä enkä muista hänen koskaan tehneen yhtäkään virhettä. Toisaalta meille tarkoitettu antonopeus oli erittäin hidasta ainakin koulutuksen alussa. Kun myöhemmin koulutusajan jälkeen palasimme omiin yksikköihimme, jokainen meistä oli tarpeeksi hyvä sähkötyksessä ja osasimme käyttää erilaisia radioita niin radioasemalla kuin ulkona maastossa.

Sinä lyhyenä aikana, jonka olimme Turussa, sielläkin tapahtui monta mielenkiintoista asiaa. Olimme Uudenkaupungin lähellä olevassa Janhuan varuskunnassa muutamana päivänä saamassa koulutusta mm. etäisyyden mittauksessa, jota taitoa tarvittiin tykin suunnan määrittämiseen niin etäisyyden kuin suunnankin suhteen. Lisäksi saimme kaikenlaista radioalaan liittyvää koulutusta useammankin kerran Ruissalon ja Raision metsissä ja pelloilla.

Kasarmimme ruokala oli ylimmässä kerroksessa Linnankadun puolella. Sieltä oli hyvä näköala Aurajoelle ja aivan kadun toisella puolella olevalle Crichton-Vulcanin laivanrakennustelakalle. Seurasimme päivittäin kuin teatterin parhaalta katselupaikalta miesten työskentelyä telakalla ja valmistuvaa laivaa, joka oli ainakin ulkoapäin aivan valmiin näköinen ja veikkasimme sen vesillelaskua jo lähipäivinä. Niinpä sitten muutaman päivän kuluttua ruokailemassa ollessamme ikkunoiden puolella istuneet miehet nousivat kuin yhdestä käskystä seisomaan ja kohta me kaikki hyppäsimme pystyyn ja menimme katsomaan mitä ulkona oikein tapahtui. Mainittu laiva oli hiljalleen lipumassa telakalta kohti Aurajoen vesiä ja vain pari kertaa se kauniisti keinahti sinne päästyään. Näky oli aivan mahtava ja sitä ei monikaan koe koskaan elämässään. Meihin vaikutti suuresti sekin, että olimme aivan lähellä alusta sen vesillelaskun aikana ja näimme kaiken ylhäältä hyvästä näkökulmasta. Viimein asetuimme rauhallisesti paikoillemme pöytiin ja ruokailun loppuaika oli hiljainen mutta ympärillä leijui aivan tiivis ja mahtava juhlatunnelma.

Tältä samalta telakalta oli valmistunut useita myös yleisölle tunnetuksi tulleita laivoja kuten esim. panssarilaivat Väinämöinen (1930) ja Ilmarinen (1931). Myös Suomenlinnan rantaan museoitu sukellusvene Vesikko (1933) on yksi niistä. Ilmarisen kohtalona oli ajautua miinaan Suomenlahdella 13.9.1941. Kuolleita oli 271 ja pelastettuja 132.

Sukellusvene Vesikko Suomenlinnassa 1983.

Tässä samassa ruokasalissa sattui muutamia muitakin mielenkiintoisia tapahtumia ja muistan erään eräältä lihakeittopäivältä. Keitto oli maukasta ja kaikki popsivat sitä hyvällä ruokahalulla. Jokaista lautaselle laitettua ruokapalaa ei tarvinnut syödä jos kyse oli esim. läskistä, nahanpaloista tai vaikkapa luunkappaleista. Niitä varten oli joka pöydässä ns. risteilijä, mihin lusikoimme em. ruokatähteet. Risteilijä oli metallinen, puolipallonmuotoinen astia ja se kulki tarvittaessa milloin missäkin kohtaa pöydässä. Syötyämme lihakeiton risteilijä oli tullut aivan täyteen ja sitä katselimme ja ihmettelimme puoliääneen. Silloin eräs tykkimies kysyi yllättäen, että jos jokainen meidän pöydässämme oleva maksaisi hänelle kympin, hän tyhjentäisi astian vielä normaalin ruoka-annoksensa lisäksi. Kympit kerättiin ja siitä alkoi uusi ateriakierros yhdelle ruokailijalle. Naapuripöydässä ihmeteltiin ruokailumme hitautta ja se selvisi heille vasta myöhemmin. Katselimme enemmän kuin kympin edestä tykkimiehen toista ateriaa, kun hän taisteli kuin mies risteilijän kanssa. Luita ei risteilijässä ollut, mutta läskit ja nahanpaloissa olleet harjakset valuivat virtanaan suupielistä. Huh, huh ja niin lähdimme jokainen ruokalasta hyvillä mielin vatsat täynnä ja eräällä lisäksi taskut täynnä kymppejä, joita löytyi myöhemmin yksi jopa rappukäytävästä.

Joulu lähestyi ja samaan saliin oli järjestetty miellyttävä joulujuhla. Pienimuotoista ohjelmaa tarjottiin talon puolesta ja ruotukaverimme Häkkinen soitteli haitarilla kotoisia joululauluja. Saimme pienet paketitkin mukaanvietäviksi kämpillemme. Varsinainen radiokoulutus oli loppunut ja pääsimme kaikki palaamaan jouluksi omiin yksikköihimme. Meidän patteristostamme puolet miehistä pääsi jouluksi muutaman päivän kotilomalle ja loput pääsivät uudeksi vuodeksi.

Tuomo Tenkanen OH2NPF

Yhteyksiä omalla vastuulla

Olin armeijassa 1954-1955 ja pääpaikkani oli 3.ErRtPsto Kyminlinna. Ensimmäisten mokupäivien jälkeen jouduin Kirkonmaan linnakkeelle alokaskoulutuksen ajaksi. Koulutuksen loppuaikoina sain tiedon, että minut on valittu linnakkeelle dieselmoottorin käyttäjäksi. Diesel pyöritti generaattoria, joka antoi koko saarelle tarvittavan sähkön ja siten palvelusaikani tulisi olemaan 11 kuukautta. Siinä meni haaveilemani kahdeksan kuukauden palvelusaika.

Mutta jo lähipäivinä ilmoitettiin, että kolme alokasta valitaan lähetettäväksi Turkuun saamaan radiokoulutusta. Ja poikkeuksena normaalista juuri sinä vuonna heidän palvelusaikansa olisi vain kahdeksan kuukautta. Luutnantti kirjoitti nimilistaa radiokokeisiin haluavista alokkaista. Minäkin olin jonossa muiden mukana. Nähdessään naamani luutnantti sanoi heti, että minut on jo valittu dieselmoottorin seuralaiseksi eikä minulla ole tarvetta mennä radiokokeisiin. Pari kertaa pyysin, että voisinko silti mennä, jos se ei asiaa mitenkään haittaa ja sainkin luvan vihaisen katseen myötä. Kokeissa kyseltiin mahdollisia musiikillisia ominaisuuksia. Kerroin soittavani viulua jonkin verran. Sähköasioistakin oli joku kysymys. Piti myös kirjoittaa aine aiheesta: "Kuinka käyttäisin radiovastaanotinta ja -lähetintä mahdollisen sodan aikana armeijassa?" Kirjoitin arkin molemmat puolet täyteen. Olinhan pienestä pojasta asti opiskellut radio- ja sähkötekniikkaa ja aineenkirjoitus oli mielipuuhaani. Kertoivat koetulokseni olleen ylivoimaisesti parhaimman ja uudeksi dieselkäyttäjäksi valitun naama oli harmaana ainakin sen päivän hänen kuullessaan valinnastaan.

Kyminlinnan radioasemalla päivystäessämme saimme pitää yhteyksiä muiden suomalaisten varuskuntien radioamatööreihin ainoastaan sähkötyksellä. Poikkeuksena olivat yhteydet puheella oman varuskunnan yhteysalukseen Fh af Chapmaniin, joka kulki avoveden aikana pääasiassa Kirkonmaahan, Rankkiin ja joskus Vanhankylänmaahankin. Laiva makaili suurimman osan ajasta Kotkan kalasataman laiturissa eikä sen tarvinnut sieltä lähteä purjehtimaan kuin korkeintaan kerran vuorokaudessa. Yksi meistä kolmesta radiomiehestä oli kukin vuorollaan kolme päivää liikennöimässä aluksesta. Laivasta emme yhteyksiä pitäneet kuin omaan varuskuntaan Kyminlinnaan. Radioasemalta pidimme CW-qsoja runsaasti ja vasta siviilissä ollessani monia vuosia myöhemmin huomasin, että olin pitänyt useita yhteyksiä sittemmin tunnetuksi tulleen Lasse Mårtensonin kanssa. Minulle jäi mieleen Lassen kanssa pidetyt yhteydet siinä mielessä, että hän oli jo silloin hyvä ja nopea sähköttäjä.

Radioasemarakennuksessa oli kolme radioasemaa yhteyksien pitoa varten. Oli isokokoinen ja suuritehoinen muistaakseni satoja watteja lähettävä lähetin sekä 40-wattinen Bertta, jota käytimme päivittäin. Lisäksi oli C-asema pääasiassa taustalla. Sitä emme yleensä käyttäneet Kyminlinnassa, vaan pääasiallinen sen käyttöön tutustumisemme oli Turussa radiokoulutuksen aikana, kun kannoimme sitä selässämme pitkin Ruissalon metsiä.

Kuitenkin isotehoisen aseman käyttö oli meiltä kielletty ainakin suusanallisesti. Asemaa varten oli rakennettu mahtava antenni, joka seisoi ulkona aivan kuin tyhjänpanttina odottaen vain käyttäjäänsä. Mutta voisinhan sitä kuitenkin hiukan kokeilla, ajattelin. Ja niinpä sitten eräänä iltana yhdistin antennin laitteeseen ja kytkin virran ja mittarit alkoivatkin toimia. Kuului kaikenlaista vinkunaa ja häiriöääniä. Kuitenkaan en vastaanottimella voinut hakea asemia, kun viritysnappula vain pyöri paikallaan ikäänkuin siinä olisi ollut vain tyhjä akseli. Avasin helposti laitteesta lähimmän sivupellin ja asia selvisikin nopeasti. Liikkuvan säätökondensaattoriosan levyjen kiristysmutterit oli kierretty löysälle ja levyt makasivat aina ala-asennossa akselia pyöritettäessä. Pelkällä sormituntumalla kiristin levypakan ruuvit ja vot, heti alkoikin löytyä vaikka minkälaisia asemia. Bertalla olin juuri yrittänyt saada yhteyksiä eikä kukaan vastannut. Bandilla oli iltarähinä voimakkaimmillaan. Lyhyesti annoin kutsun CP CP CP (vastasi muistaakseni siihen aikaan nykyistä CQ:ta tai oli tarkemmin yleiskutsu tietyille asemille). Mutta nyt kutsuuni vastaavia asemia tuli useitakin ja ehdin pitää yhden qson ennen kuin puhelin soi. "Täällä on sotilasmestari X hyvää iltaa. Ei kai siellä radioasemalla vain parhaillaan käytetä sitä isoa lähetintä? Tässä lähistöllä meidän asuinalueellamme valot vilkkuvat ja himmenevät aivan kuin sähkötyksen tahdissa." Herra sotilasmestari! Ajattelin vain kokeilla aseman toimivuutta ja hyvin se tuntuu pelaavan. Varsinaisesti sen enempää ei puhelimessa puhuttu. Löysäsin kondensaattorin levyt, irrotin antennin ja laitoin sivupellin paikalleen. Siitä asiasta en kuullut mitään sen jälkeen. Sotilasmestari oli yleisesti tunnettu mukavana ja asiallisena miehenä. Siitä huolimatta odotin saavani kuulla kovasta rangaistuksesta jopa aivan lähiaikoina. Kotiuttamispäiväni lähestyi ja ennen armeijasta pääsyäni sainkin ylennyksen korpraaliksi.

Tuomo Tenkanen OH2NPF

Laskuri ym. Käyntisi näet UTC-ajassa.
http://www.webstats4u.com/s?tab=1&link=1&id=3895119