Yhteyksiä omalla vastuulla
Olin armeijassa 1954-1955 ja pääpaikkani oli 3.ErRtPsto Kyminlinna. Ensimmäisten mokupäivien jälkeen jouduin Kirkonmaan linnakkeelle alokaskoulutuksen ajaksi. Koulutuksen loppuaikoina sain tiedon, että minut on valittu linnakkeelle dieselmoottorin käyttäjäksi. Diesel pyöritti generaattoria, joka antoi koko saarelle tarvittavan sähkön ja siten palvelusaikani tulisi olemaan 11 kuukautta. Siinä meni haaveilemani kahdeksan kuukauden palvelusaika.
Mutta jo lähipäivinä ilmoitettiin, että kolme alokasta valitaan lähetettäväksi Turkuun saamaan radiokoulutusta. Ja poikkeuksena normaalista juuri sinä vuonna heidän palvelusaikansa olisi vain kahdeksan kuukautta. Luutnantti kirjoitti nimilistaa radiokokeisiin haluavista alokkaista. Minäkin olin jonossa muiden mukana. Nähdessään naamani luutnantti sanoi heti, että minut on jo valittu dieselmoottorin seuralaiseksi eikä minulla ole tarvetta mennä radiokokeisiin. Pari kertaa pyysin, että voisinko silti mennä, jos se ei asiaa mitenkään haittaa ja sainkin luvan vihaisen katseen myötä. Kokeissa kyseltiin mahdollisia musiikillisia ominaisuuksia. Kerroin soittavani viulua jonkin verran. Sähköasioistakin oli joku kysymys. Piti myös kirjoittaa aine aiheesta: "Kuinka käyttäisin radiovastaanotinta ja -lähetintä mahdollisen sodan aikana armeijassa?" Kirjoitin arkin molemmat puolet täyteen. Olinhan pienestä pojasta asti opiskellut radio- ja sähkötekniikkaa ja aineenkirjoitus oli mielipuuhaani. Kertoivat koetulokseni olleen ylivoimaisesti parhaimman ja uudeksi dieselkäyttäjäksi valitun naama oli harmaana ainakin sen päivän hänen kuullessaan valinnastaan.
Kyminlinnan radioasemalla päivystäessämme saimme pitää yhteyksiä muiden suomalaisten varuskuntien radioamatööreihin ainoastaan sähkötyksellä. Poikkeuksena olivat yhteydet puheella oman varuskunnan yhteysalukseen Fh af Chapmaniin, joka kulki avoveden aikana pääasiassa Kirkonmaahan, Rankkiin ja joskus Vanhankylänmaahankin. Laiva makaili suurimman osan ajasta Kotkan kalasataman laiturissa eikä sen tarvinnut sieltä lähteä purjehtimaan kuin korkeintaan kerran vuorokaudessa. Yksi meistä kolmesta radiomiehestä oli kukin vuorollaan kolme päivää liikennöimässä aluksesta. Laivasta emme yhteyksiä pitäneet kuin omaan varuskuntaan Kyminlinnaan. Radioasemalta pidimme CW-qsoja runsaasti ja vasta siviilissä ollessani monia vuosia myöhemmin huomasin, että olin pitänyt useita yhteyksiä sittemmin tunnetuksi tulleen Lasse Mårtensonin kanssa. Minulle jäi mieleen Lassen kanssa pidetyt yhteydet siinä mielessä, että hän oli jo silloin hyvä ja nopea sähköttäjä.
Radioasemarakennuksessa oli kolme radioasemaa yhteyksien pitoa varten. Oli isokokoinen ja suuritehoinen muistaakseni satoja watteja lähettävä lähetin sekä 40-wattinen Bertta, jota käytimme päivittäin. Lisäksi oli C-asema pääasiassa taustalla. Sitä emme yleensä käyttäneet Kyminlinnassa, vaan pääasiallinen sen käyttöön tutustumisemme oli Turussa radiokoulutuksen aikana, kun kannoimme sitä selässämme pitkin Ruissalon metsiä.
Kuitenkin isotehoisen aseman käyttö oli meiltä kielletty ainakin suusanallisesti. Asemaa varten oli rakennettu mahtava antenni, joka seisoi ulkona aivan kuin tyhjänpanttina odottaen vain käyttäjäänsä. Mutta voisinhan sitä kuitenkin hiukan kokeilla, ajattelin. Ja niinpä sitten eräänä iltana yhdistin antennin laitteeseen ja kytkin virran ja mittarit alkoivatkin toimia. Kuului kaikenlaista vinkunaa ja häiriöääniä. Kuitenkaan en vastaanottimella voinut hakea asemia, kun viritysnappula vain pyöri paikallaan ikäänkuin siinä olisi ollut vain tyhjä akseli. Avasin helposti laitteesta lähimmän sivupellin ja asia selvisikin nopeasti. Liikkuvan säätökondensaattoriosan levyjen kiristysmutterit oli kierretty löysälle ja levyt makasivat aina ala-asennossa akselia pyöritettäessä. Pelkällä sormituntumalla kiristin levypakan ruuvit ja vot, heti alkoikin löytyä vaikka minkälaisia asemia. Bertalla olin juuri yrittänyt saada yhteyksiä eikä kukaan vastannut. Bandilla oli iltarähinä voimakkaimmillaan. Lyhyesti annoin kutsun CP CP CP (vastasi muistaakseni siihen aikaan nykyistä CQ:ta tai oli tarkemmin yleiskutsu tietyille asemille). Mutta nyt kutsuuni vastaavia asemia tuli useitakin ja ehdin pitää yhden qson ennen kuin puhelin soi. "Täällä on sotilasmestari X hyvää iltaa. Ei kai siellä radioasemalla vain parhaillaan käytetä sitä isoa lähetintä? Tässä lähistöllä meidän asuinalueellamme valot vilkkuvat ja himmenevät aivan kuin sähkötyksen tahdissa." Herra sotilasmestari! Ajattelin vain kokeilla aseman toimivuutta ja hyvin se tuntuu pelaavan. Varsinaisesti sen enempää ei puhelimessa puhuttu. Löysäsin kondensaattorin levyt, irrotin antennin ja laitoin sivupellin paikalleen. Siitä asiasta en kuullut mitään sen jälkeen. Sotilasmestari oli yleisesti tunnettu mukavana ja asiallisena miehenä. Siitä huolimatta odotin saavani kuulla kovasta rangaistuksesta jopa aivan lähiaikoina. Kotiuttamispäiväni lähestyi ja ennen armeijasta pääsyäni sainkin ylennyksen korpraaliksi.
Tuomo Tenkanen OH2NPF
Laskuri ym. Käyntisi näet UTC-ajassa.
http://www.webstats4u.com/s?tab=1&link=1&id=3895119
Mutta jo lähipäivinä ilmoitettiin, että kolme alokasta valitaan lähetettäväksi Turkuun saamaan radiokoulutusta. Ja poikkeuksena normaalista juuri sinä vuonna heidän palvelusaikansa olisi vain kahdeksan kuukautta. Luutnantti kirjoitti nimilistaa radiokokeisiin haluavista alokkaista. Minäkin olin jonossa muiden mukana. Nähdessään naamani luutnantti sanoi heti, että minut on jo valittu dieselmoottorin seuralaiseksi eikä minulla ole tarvetta mennä radiokokeisiin. Pari kertaa pyysin, että voisinko silti mennä, jos se ei asiaa mitenkään haittaa ja sainkin luvan vihaisen katseen myötä. Kokeissa kyseltiin mahdollisia musiikillisia ominaisuuksia. Kerroin soittavani viulua jonkin verran. Sähköasioistakin oli joku kysymys. Piti myös kirjoittaa aine aiheesta: "Kuinka käyttäisin radiovastaanotinta ja -lähetintä mahdollisen sodan aikana armeijassa?" Kirjoitin arkin molemmat puolet täyteen. Olinhan pienestä pojasta asti opiskellut radio- ja sähkötekniikkaa ja aineenkirjoitus oli mielipuuhaani. Kertoivat koetulokseni olleen ylivoimaisesti parhaimman ja uudeksi dieselkäyttäjäksi valitun naama oli harmaana ainakin sen päivän hänen kuullessaan valinnastaan.
Kyminlinnan radioasemalla päivystäessämme saimme pitää yhteyksiä muiden suomalaisten varuskuntien radioamatööreihin ainoastaan sähkötyksellä. Poikkeuksena olivat yhteydet puheella oman varuskunnan yhteysalukseen Fh af Chapmaniin, joka kulki avoveden aikana pääasiassa Kirkonmaahan, Rankkiin ja joskus Vanhankylänmaahankin. Laiva makaili suurimman osan ajasta Kotkan kalasataman laiturissa eikä sen tarvinnut sieltä lähteä purjehtimaan kuin korkeintaan kerran vuorokaudessa. Yksi meistä kolmesta radiomiehestä oli kukin vuorollaan kolme päivää liikennöimässä aluksesta. Laivasta emme yhteyksiä pitäneet kuin omaan varuskuntaan Kyminlinnaan. Radioasemalta pidimme CW-qsoja runsaasti ja vasta siviilissä ollessani monia vuosia myöhemmin huomasin, että olin pitänyt useita yhteyksiä sittemmin tunnetuksi tulleen Lasse Mårtensonin kanssa. Minulle jäi mieleen Lassen kanssa pidetyt yhteydet siinä mielessä, että hän oli jo silloin hyvä ja nopea sähköttäjä.
Radioasemarakennuksessa oli kolme radioasemaa yhteyksien pitoa varten. Oli isokokoinen ja suuritehoinen muistaakseni satoja watteja lähettävä lähetin sekä 40-wattinen Bertta, jota käytimme päivittäin. Lisäksi oli C-asema pääasiassa taustalla. Sitä emme yleensä käyttäneet Kyminlinnassa, vaan pääasiallinen sen käyttöön tutustumisemme oli Turussa radiokoulutuksen aikana, kun kannoimme sitä selässämme pitkin Ruissalon metsiä.
Kuitenkin isotehoisen aseman käyttö oli meiltä kielletty ainakin suusanallisesti. Asemaa varten oli rakennettu mahtava antenni, joka seisoi ulkona aivan kuin tyhjänpanttina odottaen vain käyttäjäänsä. Mutta voisinhan sitä kuitenkin hiukan kokeilla, ajattelin. Ja niinpä sitten eräänä iltana yhdistin antennin laitteeseen ja kytkin virran ja mittarit alkoivatkin toimia. Kuului kaikenlaista vinkunaa ja häiriöääniä. Kuitenkaan en vastaanottimella voinut hakea asemia, kun viritysnappula vain pyöri paikallaan ikäänkuin siinä olisi ollut vain tyhjä akseli. Avasin helposti laitteesta lähimmän sivupellin ja asia selvisikin nopeasti. Liikkuvan säätökondensaattoriosan levyjen kiristysmutterit oli kierretty löysälle ja levyt makasivat aina ala-asennossa akselia pyöritettäessä. Pelkällä sormituntumalla kiristin levypakan ruuvit ja vot, heti alkoikin löytyä vaikka minkälaisia asemia. Bertalla olin juuri yrittänyt saada yhteyksiä eikä kukaan vastannut. Bandilla oli iltarähinä voimakkaimmillaan. Lyhyesti annoin kutsun CP CP CP (vastasi muistaakseni siihen aikaan nykyistä CQ:ta tai oli tarkemmin yleiskutsu tietyille asemille). Mutta nyt kutsuuni vastaavia asemia tuli useitakin ja ehdin pitää yhden qson ennen kuin puhelin soi. "Täällä on sotilasmestari X hyvää iltaa. Ei kai siellä radioasemalla vain parhaillaan käytetä sitä isoa lähetintä? Tässä lähistöllä meidän asuinalueellamme valot vilkkuvat ja himmenevät aivan kuin sähkötyksen tahdissa." Herra sotilasmestari! Ajattelin vain kokeilla aseman toimivuutta ja hyvin se tuntuu pelaavan. Varsinaisesti sen enempää ei puhelimessa puhuttu. Löysäsin kondensaattorin levyt, irrotin antennin ja laitoin sivupellin paikalleen. Siitä asiasta en kuullut mitään sen jälkeen. Sotilasmestari oli yleisesti tunnettu mukavana ja asiallisena miehenä. Siitä huolimatta odotin saavani kuulla kovasta rangaistuksesta jopa aivan lähiaikoina. Kotiuttamispäiväni lähestyi ja ennen armeijasta pääsyäni sainkin ylennyksen korpraaliksi.
Tuomo Tenkanen OH2NPF
Laskuri ym. Käyntisi näet UTC-ajassa.
http://www.webstats4u.com/s?tab=1&link=1&id=3895119
posted by Tuomo Tenkanen at 3:14 ip.
1 comments
